Minustako hyvä kielenoppija?

       Anneli Airola 

Kielitaito on nykypäivän Suomessa osa yleissivistystä sekä myös luonnollinen osa ammatillista osaamista. Kauppa kansainvälistyy, turismi lisääntyy, työvoiman liikkuvuus kasvaa, eli kielitaitoa tarvitaan sekä työelämässä että vapaa-aikana. Lisääntyneet kansainväliset toiminnot kasvattavat vieraiden kielen kommunikointitarvetta.  Menestyksellinen toimiminen kansainvälistyvässä maailmassa edellyttää monipuolista vieraiden kielten taitoa. Sekä suullista että kirjallista kielitaitoa tarvitaan.  Suomessa kielitaidon merkitys korostuu jo siksi, että maassa on kaksi virallista kieltä. Pohjoismaisessa yhteistyössä tarvitaan ruotsin kieltä, ja myös yhteydet Venäjälle ovat Suomelle tärkeät. Suomen liittyminen Euroopan unioniin on merkinnyt suomalaiselle yhteiskunnalle nopeaa kansainvälistymistä.  Kielitaitoa ei tarvita ainoastaan kansainvälisissä tehtävissä, vaan myös Suomessa työpaikat monikulttuuristuvat maahanmuuton ja muunlaisen muuttoliikkeen vuoksi.

Euroopan unionin maissa on tavoitteena, että ihmiset pystyvät käyttämään kolmea kieltä: äidinkieltään ja kahta muuta kieltä.  Vähintään kolmen kielen hallinta on tavoitteena myös Suomessa: opiskelijat opiskelevat äidinkielen ja toisen kotimaisen kielen lisäksi yleensä ainakin englantia. Kielitaidon ansiosta Euroopan unionin kansalaiset pystyvät liikkumaan paremmin maasta toiseen koulutus-, työ- tai muista syistä.

Miksi opiskella kieliä?

Kun opiskelijalla on selkeä syy kielen opiskeluun, se motivoi ja johtaa tuloksiin. Onkin tärkeää tietää, miksi haluaa opiskella kieliä ja mitä haluaa oppia.  Ilman motiivia opiskelusta saattaa tulla pitkäaikaista, vaivalloista ja ikävää. Jotta näin ei tapahtuisi, tulisi opiskelijalla olla jokin konkreettinen houkutteleva päämäärä. Syyt kielen opiskeluun ovat moninaisia. Joku haluaa ymmärtää paikallisia asukkaita ulkomaanmatkoilla, joku arvostaa työn tuomia kontakteja muissa maissa asuvien kanssa, kun taas joku toinen haluaa ystävystyä taustoiltaan erilaisten ihmisten kanssa. Kielitaito auttaa ymmärtämään vieraita kulttuureja, niiden ihmisiä ja heidän ajatusmaailmaansa.  Kieltenopiskelu voi parantaa myös itseluottamusta ja auttaa puhumaan selkeämmin, jolloin myös äidinkielinen ilmaisukyky kohentuu.

Suomessa kieliopinnot kuuluvat osana perusopetukseen, toisen asteen koulutukseen ja korkea-asteen koulutukseen.  Näin suomalaiset saavat hyvän kielitaidon osana normaalia peruskoulutusta.  Suomalaiset ovatkin perinteisesti innokkaita kielen opiskelijoita. Kielitaidon opiskelun merkitystä ei juuri tarvitse perustella suomalaisille opiskelijoille.

Miten vieraita kieliä opitaan?

Vieraan kielen oppiminen ei tapahdu hetkessä. Kielen oppimiseen kuuluu monenlaisia vaiheita. Vieraita kieliä opiskellaan yleensä koulussa, jossa oppimisen ohjaajana toimii opettaja. Jälkeenpäin muistikuvissa on opettaja, joka muistetaan kuivana kääkkänä, kummajaisena, nynnynä tai vanhana huuhkajana tai sitten opettajakunnan helmenä, tosi coolina jätkänä tai tosi persoonallisuutena.

Viime vuosina on puhuttu itseohjautuvasta kielenopiskelusta: opiskelijat asettavat itselleen oppimistavoitteita ja etsivät keinoja niiden toteuttamiseen. Opettajan tehtävänä on toimia opiskelijan kumppanina, tukijana ja kannustajana oppimisprosessin aikana. Hän antaa opiskelijoille keinoja, jotka mahdollistavat tehokkaan ja miellyttävän kieltenopiskelun, mukaan lukien itseopiskelun. Oppimisstrategioissa on kyse toiminnoista, joiden tavoitteena on kehittää opiskelijoiden itseohjautuvuutta, ts. itsenäistä kielellisen tiedon hankintaa, tiedon varastointia, mieleen palauttamisesta ja kielen käyttöä. Oppimisstrategioiden määritelmää voidaan vielä laajentaa kuvaamalla oppimisstrategiat toimenpiteiksi, jotka tekevät oppimisen helpommaksi, nopeammaksi, nautittavammaksi ja helpommin siirrettäviksi uusiin tilanteisiin.  Erityyppiset strategiat edesauttavat kielen oppimista eri tavoin. Metakognitiiviset strategiat antavat konkreettista ohjeistusta, kuinka oppimista suunnitellaan ja itsearvioidaan, kognitiiviset strategiat viittaavat oppimiskeinoihin ja muistisääntöihin, kun taas sosiaalisissa strategioissa on kysymys kielen käyttämisestä sosiaalisissa vuorovaikutustilanteissa. Kun opiskelija käyttää erityyppisiä strategioita, kielten oppiminen tehostuu ja helpottuu.

Minustako elinikäinen kielenoppija?

Kielen oppiminen on loppumaton matka. Aina on jotakin uutta opittavaa ja aina on uusia kieliä, joita voi opiskella.  Nykyään vieraiden kielten oppiminen koetaan elämänmittaiseksi tehtäväksi. Koska vieraiden kielten oppitunteja koulussa on vain rajallinen määrä, ei voida olettaa, että kielten osaaminen voisi nousta kovin korkealle tasolle pelkästään kouluopetuksen perusteella. Vieraiden kielten opiskelijoille tulisi antaa myös oppimaan oppimisen valmiuksia, joiden hyödyntäminen voisi jatkua kouluajan jälkeenkin. On tärkeää, että opiskelijat tulevat tietoisiksi myös muista tekijöistä, jotka vaikuttavat vieraiden kielten oppimiseen, kuten asenteista, motivaatiosta ja eri kieliä koskevista käsityksistä. Kaikkein tärkeintä lienee, että opiskelijat kokevat kielten opiskelun hauskaksi ja tarpeelliseksi sekä kouluaikana että myös opintojen jälkeen.